Vapriikissa päättyi juuri Markus Itkosen suunnittelema näyttely, joka käsitteli typografiaa viidentoista infotaulun verran. Typografia-sana tulee kreikasta: ’typos’ jäljennös, merkki, leima’ ja grafein ’kirjoittaa’. Aiemmin kirjasimet leikattiin vaivalloisesti puusta tai metallista ja kirjaintyyppejä oli vähän, mutta digiaikana niiden määrä on kasvanut lähes 200 000:een. Suuraakkoset ovat peräisin ensimmäisen vuosisadan Roomasta, ja esimerkiksi Trajan-kirjaintyyppi jäljittelee uskollisesti roomalaisten monumenttien piirtokirjoitusta. Pienaakkoset ovat muotoutuneet paljon myöhemmin, vasta 800-luvulla. Kirjaintyyppien muutoksiin ovat vaikuttaneet painotekniikan kehittymisen lisäksi yhteiskunnan tarpeet: 1970-luvulla kehitettiin opasteisiin helposti hahmotettavia kirjaintyyppejä, esimerkiksi Frutiger lentokentille ja Transport tienviittoihin. Tulostimien yleistyminen 1980-luvulla edellytti, että kirjaintyypeissä ei ollut hentoja yksityiskohtia eikä ohuita kaaria. Nykyisillä diginäytöiltä taas pitää pystyä tunnistamaan kirjaimet pieninä ja pikselöityneinäkin, ja tähän tarpeeseen on kehitetty esimerkiksi Verdana. Näyttelyn mukaan ammattilaisten kestosuosikkeja ovat Helvetica, Frutiger ja Garamond, inhokkeja taas Comic Sans ja Times.