Aamulehti on alkanut kritisoida Twitteriä. ”Viestit ovat yleensä sutkauksia ja niissä on harvoin sisältöä. Pääosin humpuukia. – – Useimpien viestit ovat soopaa ja heille itselleen haitallisia.” (Kirsikkala 14.9.) Päätoimittaja Jorma Pokkinen on aiemminkin profiloitunut sosiaalisen median vastustajana, ja 13.10. hän hyökkäsi kirkon Twitter-saarnoja eli twaarnoja vastaan: ”Uskonnon nimi on Twitter, tviittaus. Totuus asuu muualla kuin torikahvien turinapöydässä – vaikka sitähän tviittaus juuri on. – – Tässä kronikassa on nyt 3671 merkkiä. Pitää lähteä torille kahville pohtimaan, miten se tiivistyy 140 merkkiin.” Toisaalla haastateltavat valikoiduista kohderyhmistä ylistävät paperilehden etuja sähköiseen viestintään nähden: ”Lukija ei ole hylännyt painettua lehteä”, ”Lehti kuuluu aamiaispöytään”, ”En avaa tietokonetta, vaan haluan lukea lehden”. Juttujen sanoma on helppo tiivistää tviittiin: Älä käytä sosiaalista mediaa, tilaa Aamulehti (45 merkkiä). Ymmärrettävääkin tietysti on, että printtimedia edistää omaa elinkeinoaan eikä Kummeli-tyyliin halua myöntää, että ”pojat, me on muuten hävitty tää peli”.