Koulutin viikon tulkin avustuksella. Yleisö ymmärsi englantia vaihtelevasti, siksi puhe tulkittiin georgiaksi. Kakkoskielen käyttö merkitsee ilmaisuvarantojen kaventumista, eli käytössä ei ole kaikkia niitä vivahteita, joita äidinkieli tarjoaa. Ei-omankielisen puheen kääntäminen edelleen kolmannelle kielelle ohentaa ilmaisuvoimaa edelleen, ja taitavallakin tulkilla tapahtuu väistämättä merkityssiirtymiä.
Pulmallisinta kuitenkin oli vuorovaikutuksen rakentuminen: Keskustelu venyi liian hitaaksi, kun kaikkien puheenvuorot piti kääntää. Yllättäen myös kertomaani hauskaa juttua seurasi hiljaisuus, kunnes tulkki pääsi puhejakson loppuun, jolloin vasta alkoi naurunremakka. Vuorovaikutukseen tuli viive, joka oli yllättävän ratkaiseva: ihan kuin kysyisi jotain ja saisi vastauksen seuraavana päivänä.
Onneksi aiheena oli verkkotoiminta, jossa on mahdollista luoda monikielisiä toimintaympäristöjä ja kanavoida vuorovaikutus sinne. Tilanne kuitenkin havainnollisti, kuinka oleellinen riittävä englannin kielen taito on, jos halutaan päästä käsiksi globaaliin verkkovuorovaikutukseen. MIT:n avoimia oppimisresursseja esiteltäessä Akatemian apulaisjohtaja kiteytti asian hauskasti: Jos haluamme pitää työmme, meidän on lopetettava englannin opetus. Toinen vaihtoehto on lopettaa kaikki muu kuin englannin kurssit.