Olen joutunut pohtimaan tieteellisen kirjoittamisen kiemuroita. Käydessäni väitöskirjapinoja läpi tuohdun toistuvasti turhan vaikeasta ja jaarittelevasta ilmaisusta. Massoittain käsitteitä marssitetaan tekstiin kertamaininnalla, ja selvää asiaa pyöritetään kymmenien kansainvälisten lähteiden voimalla. Kun on tottunut keventämään hallinnon tekstejä, ottaa luonnolle sopeutua tieteellisen kapulan maailmaan. Tutkimukseni ohjaajilta olen saanutkin kehotuksen kirjoittaa ”tieteellisemmin”, mikä tarkoittaa tutkimuksen joka vaiheen yksityiskohtaista dokumentointia, joka väitteen perustelua ynnä joka käsitteen kytkemistä aiempaan tutkimukseen lähteiden avulla. Pitkästyttävästi raportoinnin kaava on vielä sellainen, että ensin kerrotaan, mitä aiotaan tehdä, sitten kuvataan sen tekemistä ja lopuksi kerrataan, mitä on tehty. Usein tutkimuksista kirjoitetaan yleistajuinen kirja, jos se halutaan kaikkien luettavaksi. Tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus voisi parantua, jos raportointia edes maltillisesti uudistettaisiin.