Taidepuheen – niin kuin minkä tahansa puheen – soisi avartavan eikä hämärtävän käsittelemäänsä asiaa. Taiteen sanallistaminen on vaativa tehtävä, koska taiteen sisällöt ovat abstrakteja ja vaikeita. Hankalassa tehtävässään taidepuhe ajautuu usein tilaan, jossa se itse kaipaa tulkintaa. Taidenäyttelyn peruskävijä erottaa vain vaivoin nykytaiteen modernista mutta joutuu silti pohtimaan näyttelyluettelon kirjoittajan kanssa, onko abjektirelevantti käsite nykytaiteen analyysissä tai puhuvatko teokset läsnäolostavai läsnäolon poissaolosta. Kiasma kaventaa kuilua julkaisemalla Hits-kokoelmanäyttelyyn liittyvän nykytaiteen sanaston, mikä on tervetullut yritys lisätä taidepuheen ymmärrettävyyttä. Sanasto toivottavasti kannustaa kirjoittamaan taiteesta yleistajuisesti, niin että näyttelyvieraan ei tarvitse tulkita luetteloa sanakirjan avulla. Sanastohan ei yleensä ole ratkaisu vaan kertoo ongelman olemassaolosta.