Online Educassa oli pääpuhujien lisäksi kiinnostavaa tarjontaa myös pienemmille yleisöille. Itse inspiroiduin kanadalaisryhmän – Thomas Stenzel, Michael Canuel ja Donna Aziz – esityksestä, joka käsitteli englannin kielen opetusta Thaimaassa. Maan hallitus oli tilannut yhdeksän miljoonaa tablettia kohentamaan koululaisten kurjia PISA-tuloksia. Tabletit joutuivat hyllylle, koska niihin ei ollut sisältöä eikä niitä osattu edes ladata. Vasta myöhemmin kanadalaisryhmä kutsuttiin Thaimaahan luomaan toimivaa englannin verkko-opetuksen mallia. Tapaus on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka uudistusta lähdetään tekemään ostamalla laitteita ilman pedagogista suunnitelmaa ja opettajien koulutusta. Teknologian käyttöönotto vaatii opettajien osaamista ja sitouttamista: ilman omaa verkko-opiskelun kokemusta ei toimintatapaa pystytä viemään käytäntöön. Varsinkin tablettien hankkiminen tuntuu muuttuvan itseisarvoksi, ilman että tarkemmin analysoidaan niiden käyttöalaa ja -tapoja. Kuinka monipuolisesti tablettia yleensä käytetään opetuksessa: onko se työskentelyn ja vuorovaikutuksen väline vai vain valmiin materiaalin lukulaite? Helppojen ratkaisujen toivossa tulee usein mentyä teknologia edellä puuhun.