Lauantain Hesarissa Ville Blåfield vertaili kahta poliittista puhekulttuuria kahden presidentin, Niinistön ja Obaman puheiden pohjalta. Antti Mustakalliota ja Jussi Lähdettä siteeraten hän toteaa, että Niinistö puhuu suomalaiseen tapaan virastokielisesti ja etäisesti. Asiat esitetään passiivisesti etäällä omasta itsestä ja tosielämästä, kun taas Obama käyttää sanoja ”minä” ja ”me”. Miksi suomalaisen poliitikon on sitten piilotettava itsensä? Viime viikolla esittelemässäni Tutkijan kirjassa entinen kansanedustaja Rosa Meriläinen kirjoittaa, että Suomessa poliittisesti uskottava esittäminen on imitoimista, koska meillä on varsin jäykkä käsitys oikeanlaisesta puheenparresta. Ollakseen uskottava poliitikon on näyteltävä erityisasiantuntijaa ja pyrkimykset on naamioitava puolueettomaksi ei-poliittiseksi asiantuntijapuheeksi. Persoonan piilottaminen ei itse asiassa kuitenkaan luotettavuutta lisää, vaan juuri puhujan ja hänen pyrkimyksiensä näkyminen.