Lauseiden välistä pilkutusta säätelee suomessa kolme sääntöä. 1) Pää- ja sivulauseet erotetaan pilkulla. 2) Rinnasteiset päälauseet erotetaan pilkulla, jos niillä ei ole yhteistä lauseenjäsentä. 3) Rinnasteisia sivulauseita ei eroteta pilkulla (ks. esimerkkejä). Säännöistä keskimmäinen on vaikein, ja siihen kompastuu kokenutkin kirjoittaja. Katsoin toimittajaopiskelijoiden 90 viimeisen jutun virhetilastoja. Pilkkuvirheitä oli yhteensä 157, ja niistä noin 90 prosenttia liittyi ja-sanan pilkutukseen, yleensä kakkossääntöön. Toimittajaopiskelijat ovat erittäin kielitietoisia ja tuntevat hyvin säännöt: välimerkki-, yhdyssana- ja alkukirjanvirheet ovat muuten harvinaisia. Myös hallinnon kielikoulutuksissa osallistujat tietävät kolme pilkkusääntöä, mutta pitävät kakkossäännön soveltamista vaikeana. Pilkkusäännöt ovat tietysti pyhiä meille kielipoliiseille, mutta yhä useammin mietin, mitä korvaamatonta menettettäisiin, jos rinnastaiset – eli useimmiten ja-sanan yhdistämät – lauseet saisi jättää pilkuttamatta kaikissa tapauksissa.