Viime viikolla keskusteltiin kärkevästi oppikirjojen avoimesta julkaisemisesta. Miksi aiheeseen suhtaudutaan niin tunteenomaisesti? Avointa julkaisemista voidaan tarkastella ainakin kahdesta näkökulmasta. Olen ollut mukana kirjoittamassa sekä kaupallista että avointa aineistoa. Suomen tietokirjailijoiden aktiivina tiedän, että yhdistyksen jäsenistä moni ansaitsee toimeentulonsa kirjoittamalla ja jotkut opettajat ovat ryhtyneet päätoimisiksi oppikirjailijoiksi. Tieto- ja oppikirjailijan työ on ammatti siinä kuin toimittajankin, ja se saisi myös elättää tekijänsä. Toisaalta niin kirjailijalla kuin opettajalla on lupa tehdä vapaaehtoistyötä, ja saahan hän lahjoittaa tekijänpalkkionsa vaikka hyväntekeväisyyteen. Oman kokemukseni perusteella kaupalliset materiaalit ovat avoimissa työryhmissä tuotettuja viimeistellympiä, koska apuna saa käyttää useita ammattilaisia. Mutta avoimesti tuotettu materiaali voi olla käyttäjän tarpeiden kannalta riittävän hyvä samaan tapaan kuin Wikipedia tai verkkosanakirjat. Tyylikäs esimerkki uudesta toimintatavasta on kampanja, jossa tutkijat itse alkoivat levittää vapaasti verkossa artikkeleitaan pdf:nä avoimen julkaisemisen marttyyrin Aaron Swartzin muistoksi.