Helsingin yliopisto on teettänyt viime vuonna selvityksen mooceista eli avoimista joukkokursseista. Tarkoituksena on ollut selvitellä, millaisella strategialla avoimiin joukkokursseihin kannattaisi lähteä mukaan. Kiinnostuksen kohteena ovat erityyppiset massakurssit ja niitä tarjoavat yliopistojen yhteenliittymät kuten Coursera, Udacity, edX ja FutureLearn. Selvityksen tekijä Pirjo Hiidenmaa ei lähde mukaan mooc-huumaan, vaan punnitsee etuja ja haittoja viileästi, minkä paljastaa myös selvityksen nimi: ”Jos vastaus on mooc, mikä on kysymys?”. Hiidenmaa toteaa, että ”digitaalistuminen, avoin pääsy ja maksuttomuus muodostavat hämäävän yhtälön, jolle ei tahdo löytyä käytännön ratkaisua”. Massakurssien etuina ovat yliopiston tunnettuuden lisääminen ja opiskelijoiden houkuttelu, mutta haittoina isot kustannukset ja keskeyttämisluvut. Kaiken kaikkiaan selvitys pitää avoimia joukkokursseja vain yhtenä – eikä välttämättä parhaana – keinona lisätä avoimuutta ja uudistaa pedagogiikkaa.
Mooc-lyhenne kaipaisi pikimmiten selväkielistä vastinetta. Hiidenmaa ehdottaa seuraavia vaihtoehtoja: avoin kurssi, avoin verkkokurssi, avoin joukkokurssi, avoin massakurssi, maksuton kurssi, ilmaiskurssi. Kaikki nämä ovat moocia parempia.