Suomen tietokirjailijat julkaisi tammikuussa kirjan Laatua! Oppimateriaalit muuttuvassa tietoympäristössä. Kirjassa on 24 artikkelia, jotka käsittelevät aiheita lukiolaisen digikytköksistä tekijänoikeuksiin. Hiukan epäilevin mielin tartuin kirjaan, sillä tekijälista ennusti verkkokielteistä otetta. Pääosa artikkeleista osoittautui kuitenkin yleiskatsauksiksi oppimateriaaleihin sekä kustannusalaan ja sisältökin alaa seuraavalle melko tutuksi.
Iloisesti yllätti Timo Tossavainen, joka on aiemmin profiloitunut verkkovastaisena. Tossavaisen kahdessa artikkelissa on avoimen tutkiva näkökulma, ja niissä puntaroidaan perinteisen ja sähköisen materiaalin plussia sekä miinuksia. Tossavaisen mukaan pitkän matematiikan kattava luentopankki olisi mahdollista tehdä Suomeen parissa vuodessa, ja se voitaisiin yhdistää GeoGebra-yhteisöihin. Matematiikan opetuksessa hyödyttäisiin sähköisen materiaalin interaktiivisuudesta, mutta toisaalta käsin kirjoittaminen on matematiikassa vielä toistaiseksi nopeampaa kuin symbolien ja kaavojen tuottaminen esimerksi tabletilla.
Kiinnostavaa on myös Jukka Vahtolan pohdiskelu siitä, miten oppikirjojen kustannus on onnistunut välttämään tietosanakirjojen ja sanakirjojen kohtalon. Ratkaisu on Vahtolan mukaan ollut palvelubisnekseen siirtyminen. Enää ei kustanneta kirjaa vaan myydään kokonaisratkaisua, johon kuuluvat opettajanoppaat, kokeet, tehtävät, diat, digipaketit ja tuki. Ostosta päättää opettaja, ei maksaja. Kilpailua on yhä vähemmän, koska kustannusala on keskittynyt. Ei ole tarvetta uudistua ja kehittää uusia tuotekonsepteja.
Anna Kallio vastaa artikkelissaan opettajia usein puhuttavaan kysymykseen: ovatko materiaalini työnantajan käytettävissä ilman korvausta? Kallion mukaan tekijänoikeus syntyy aina luonnolliselle henkilölle, eikä se siirry työnantajalle ilman sopimusta. Muut ratkaisut kirjataan sopimukseen.
Yksi suosikkejani oli Sari Lindblom-Ylänteen, Telle Hailikarin ja Liisa Postareffin yliopisto-opetusta käsittelevä artikkeli, jossa todettiin: ”Sama oppimisympäristö voi siis edistää joidenkin opiskelijoiden oppimista ja hidastaa toisten oppimista.” On siis turhaa asettua jyrkästi kannattamaan vain tietynlaisia oppimateriaaleja. Laatu on monimuotoinen asia.