Kirjailija on palkkansa ansainnut ‒ nimittäin sen pari tonnia vuodessa, jonka tekijä tutkimusten mukaan kirjoitustyöstään saa. Sitäkään vähää ei kuitenkaan tilille tule, jos kirjoja ei osteta. Viime viikkoina Pasi Jääskäläinen on kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomen pienellä kielialueella on liian paljon kirjailijoita ja liian vähän ostavia lukijoita. Hän on päätynyt jakamaan kiitettyjä ja usealle kielelle käännettyjä kirjojaan ilmaiseksi. Samaa teemaa sivuttiin viikonloppuna tietokirjailijoiden seminaarissa Arktikumissa, jossa esiteltiin tietokirjailijoiden yliopisto- ja täydennyskoulutusta. Kirja-alan murroksessa tekijän pitää kirjoittamisen taitotiedon lisäksi hallita itsemarkkinoinnin salat, sillä kustantaja takaa näkyvyyttä vain muutamille nimekkäille. Vielä seminaarista palattaessa kyselin Suomen Kirjankustantajien puheenjohtajalta, mitä hän pitää tehokkaimpana myyntikanavana: messuja, puhetilaisuuksia vai verkkokauppaa. Hänen mukaansa yksiselitteistä vastausta ei ole. Tilaisuuksia on etsittävä aktiivisesti, ja kirja on saatava tarjolle oikealle kohderyhmälle oikeaan paikkaan. Kirjoittaminen on istumatyötä ja liiketoimintaa.