Luin Ville Elorannan kirjan 125 myyttiä suomen kielestä. Se on näppärä pikkuopus, jonka jokaisella sivulla kumotaan jokin suomeen liittyvä virhekäsitys. Myytti numero 1: Suomi on vaikeimmin opittavia kieliä. Käsitys perustuu siihen, että useimmat muut Euroopan kielet ovat sukua keskenään, ja sukukieliä tietysti oppii helpommin. Myytti numero 9: Ihmiset tekevät nykyisin enemmän kielioppivirheitä kuin ennen. Tosiasiassa äidinkielinen puhuja tekee harvoin varsinaisia kielioppivirheitä (tyyliin ”minä olet”), mutta saattaa silti erehtyä sopimuksenvaraisessa oikeinkirjoituksessa tai välimerkeissä. Myytti numero 12: Internet on rappeuttanut kirjallisen perinteen. Tämä tuskin pitää paikkaansa, sillä ihmiset kirjoittavat enemmän kuin koskaan aikaisemmin – tekstien kirjoon on vain tullut mukaan uusia puhekielisiä viestejä. Kirjasta voi lukea loput 122 myyttiä, jotka eivät tuo varsinaisia yllätyksiä ammattimaiselle kielipoliisille (paitsi että gerbiiliä olisi pitänyt kutsua gerbilliksi). Pidin kuitenkin kirjan nopealukuisuudesta, ja käsittelytapakin on sopivan letkeä. Elorannan myyttikirja sopi hyvin lukemisiksi parin tunnin junamatkalle.