Olen kevytkielen ystävä ja kapuloiden vihollinen. Sain uskoa virkakielen uudistumiseen, kun tutkiskelin Salli Kankaanpään väitöskirjaa Hallinnon lehdistötiedotteiden kieli. Kankaanpää on vertaillut Helsingin rakennusviraston 70- ja 90-luvun tiedotteita ja todennut, että kuntalaisten määräily oli aiemmin suoraviivaista (”on kielletty”), kun taas nykyisin mieluummin suostutellaan hyötyihin vetoamalla. Virallisuus on ajan myötä vähentynyt, ja kapuloita käännetään useammin arkisuomeksi (”puunkatkaisuväline” > saha ja kirves). Tiedotteiden tekstilaji on muuttunut virkakirjeestä uutiseksi ja otsikot nimeävistä sisältöä avaaviksi. Muutokset kertovat, että esitystapoja sovitetaan kuntalaisten tarpeisiin ja verkossa sopeutus onnistuu entistä paremmin, esimerkkinä vaikkapa Helsingin rakennusviraston Twitter-palvelu. – Sana kevytkieli on peräisin Pirjo Hiidenmaan Suomen kieli – who cares? -kirjasta, jossa se viittaa infotainmentin eli viihdyttävän tietotekstin tyyliin.