Katselin viikonloppuna kurssilaisten diasarjoja. Huolimatta PowerPoint-esitysten huonosta maineesta totesin, että paluuta diattomuuden aikaan ei ole. Kyse on pikemminkin diojen asemasta esityksessä. Mitä haluaisin katsella puheen aikana? Hyvä diasarja on ilmeeltään yhtenäinen, mutta diapohja ei saa olla liian hallitseva. Yhtenäiset värit sekä kirjasintyypit ja-koot luovat selkeän visuaalisen kokonaisuuden. Yleisiä oikeinkirjoitusohjeita noudatetaan, ja se onnistuu parhaiten käyttämällä kokonaisia virkkeitä ja sopivin osin luetteloita, ei kuitenkaan syveneviä. Dioissa pitäisi olla sekä sisältöä että ilmavuutta. Tekstiä täyteen ahdettu puhujan muistiinpano on ikävystyttävä, mutta niin on myös kosiskelevan kaunis kuva aforismin kanssa. Esitystavassa pitää olla vaihtelua: dia toisensa jälkeen toistuvat tekstipallukat tai kuvat puuduttavat, eikä ongelmaa ratkaise niiden sisääntulo pyörähtämällä tai ponnahtamalla. Lopulta dioissakin ratkaisee sisältö ja niiden puheeseen tuoma lisäarvo.