Blogiohjeet ja -kirjoitukset muotoillaan usein listoiksi: kymmenen käskyä, viisi vinkkiä, kolme ohjetta bloggaajalle. Olen käynyt yliherkäksi listoille, siksi koetan nykyisin vältellä niitä opetuksessakin. Kaksi blogiohjeiden listaa on kuitenkin saanut armon silmissäni: Riku Vassisen Bloggaamisen kymmenen käskyä ja Glen Longin 20 selkeän tekstin sääntöä. Vassisen kymmenen käskyä puhuu juuri niistä sudenkuopista, joihin asiantuntijat ja virkamiehet putoavat. Vaikka lukijaa kiinnostaa vahva persoonallinen näkökulma, varovainen kirjoittaja ei uskalla ottaa kantaa ja olla oma itsensä. Glen Long puolestaan käskee mennä suoraan asiaan ja käyttää konkreettista kieltä – sanojen pitää näkyä, haista ja maistua. Longin omat ohjeet havainnollistavat sanoman: hän opastaa kirjoittajaa tekemään onnenkeksitestin (ydin on ilmaistava yhdellä lauseella), jakamaan tietoa vainoharhaisen CIA-agentin tapaan (vain välttämätön) ja käyttämään kielikuvia sokerina, joka saa ohjeen maistumaan hyvältä.