Kerroin jo aiemmin, että viisivuotinen väitöstutkimukseni on loppusuoralla. Kevään aikana se on ollut esitarkastuksessa, ja väittelyluvan sain toukokuussa. Väittelyluvan jälkeen ovat vuorossa viimeiset korjaukset, taitto, painatus ja esillepano eli ”naulaus” yliopiston ilmoitustaululle. Itse väitöstilaisuus on elokuun alussa.
Väitöstilaisuus on akateeminen näytelmä, joka noudattaa perinteisiä muotoja. Sen päähenkilöitä ovat vastaväittäjä, väittelijä ja kustos, joka toimii väitöstilaisuuden valvojana. Päähenkilöt astuvat saliin määräjärjestyksessa – ensin väittelijä, sitten kustos, viimeisenä vastaväittäjä –, ja yleisö nousee seisomaan heidän saapuessaan. Kustos avaa tilaisuuden, minkä jälkeen väittelijä eli tässä tapauksessa minä pidän lectio praecursorian eli lyhyen luennon väitöskirjani teemoista. Tämän jälkeen vastaväittäjä antaa työstä yleislausunnon ja käy sitten sen läpi yksityiskohtaisesti. Tarkastuksen päätteeksi vastaväittäjä antaa loppulausuntonsa ja toivottavasti esittää väitöskirjani hyväksyttäväksi. Lopuksi salista poistutaan samassa järjestyksessä kuin sinne tultiin.
Tilaisuuden jälkeen on vuorossa väitöskaronkka, joka sekin on vanha akateeminen perinne. Karonkka-sanan taustalla on venäjän korona ’kruunu’. Karonkka on vastaväittäjän kunniaksi järjestetty juhla, johon on nykyisin tapana kutsua myös sukulaisia ja ystäviä. Karonkan alkuosa puheineen on muodollinen, mutta ainakin minulla sitä seuraa epämuodollisempi jälkikaronkka.
Viikon sana jää nyt kesälomalle, ja siirryn valmistelemaan lektiota, puolustusta sekä karonkkaa. Palaan palstalle – toivottavasti entistä pätevämpänä – syksyllä väitöksen jälkeen.